Vaikka koronapandemia on Suomessa sujunut verraten hyvin, on suojaimiin liittynyt kohtuuton määrä ongelmia. Kirjotuksessa ei taivastella Huoltovarmuuskeskuksen maskihankintaa, vaan joidenkin kuntien ja kuntayhtymien näkemystä maskien käytöstä ja korvaamisesta.
Kirurgisen maskin ja hengityssuojaimen ero
Hengitysteitse tarttuvien mikrobien leviämistä voidaan estää erilaisin suojaimin. Karkeasti suojaimet jaetaan kahteen kategoriaan sen mukaan, onko tarkoituksena estää patogeenien leviäminen suojan käyttäjästä ympäristöön vai ympäristöstä suojan käyttäjään. Kaikki suojaimet suojaavat vähäisessä määrin leviämistä molempiin suuntiin, mutta suojavaikutus ei ole symmetrinen.
Leikkaussalissa käytetään kirurgista maskia, jotta hoitohenkilökunnan suussa elävät mikrobit eivät pääsisi potilaan kudoksiin. Tarkoituksena ei siis ole suojata henkilökuntaa vaan potilasta. Useissa eri tutkimuksissa on todettu, että kirurginen maski suojaakin varsin tehokkaasti aerosolipartikkelien leviämistä ympäristöön (1). Toisaalta tiedetään yhtä hyvin, että kirurginen maski suojaa käyttäjäänsä huonosti ympäristössä olevilta taudinaiheuttajilta.
Jos tarkoituksena on suojella henkilökuntaa, käytetään hengityssuojaimia (2). Hengityssuojaimet on luokiteltu suojavaikutuksensa perusteella. Parhaat hengityssuojaimet suojaavat molekyylitason partikkeleilta. Hengityssuojaimen istuvuus pitää testata, koska tarkoituksena on blokata täysin tai lähes täysin ilman kulkeminen suojaimen ja käyttäjän ihon välistä.
Kirurginen maski ei ole hengitysuojain.
Maskien käytön ohjeistus ja palvelujen järjestämisvastuu
Sosiaali- ja terveysministeriö sekä monet sairaanhoitopiirit ja kunnat antoivat keväällä määräyksiä maskien käytöstä sote-asiakkaita avustettaessa ja potilaita hoidettaessa. Samaan aikaan, kun väestölle viestittiin, ettei maskeista ole mitään hyötyä (3) käskettiin mm. kotihoidossa käyttämään kirurgista suu-nenäsuojusta (4). Viestien näennäinen ristiriita johtuu siitä, että maskilla pyrittiin suojelemaan asiakkaita, ei henkilöstöä. Ohjeistus oli siten täysin looginen.
Perustuslain 19§ 3. mom. mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Palvelujen järjestämisvastuu on lailla osoitettu kunnille, jotka ovat joiltakin osin muodostaneet kuntayhtymiä. Kuntalain 2. luvun 9§ mukaan kunta tai kuntayhtymä voi tuottaa järjestämisvastuulleen kuuluvat palvelut itse tai hankkia ne sopimukseen perustuen muulta palvelujen tuottajalta.
Valtion korvaukset pandemiaan liittyen
Vuoden 2020 neljännessä lisätalousarviossa hallitus päätti kattavasta, noin 1,4 mrd. euron toimenpidekokonaisuudesta, jolla helpotettiin koronapandemiasta ja siihen liittyvistä rajoitustoimista johtuvia kuntien talouden haasteita. Syksyn budjettiriihen yhteydessä hallitus päätti lisätä kuntien tukea vuodelle 2020 vielä 600 milj. eurolla. Lisäyksestä 400 milj. euroa kohdistettiin kuntien peruspalvelujen valtionosuuteen ja 200 milj. euroa sairaanhoitopiireille. Esitys sisältyi syksyn 2020 lisätalousarvioon.
Näillä tuloilla kunnat ja kuntayhtymät ovat kompensoineet ylimääräisiä menoja, joita on syntynyt silloin, kun ne ovat itse tuottaneet palveluja. Sairaanhoitopiirit ovat maksaneet omat suojavälinekustannuksensa saamillaan valtionavuilla tai laskuttaneet ne kunnilta, jotka maksavat ne valtionavuilla, tai kustannukset laskutetaan myöhemmin tuotettavien palvelujen yhteydessä.
Mikä on tilanne niiden suojainten osalta, joita STM tai tilaaja-asiakas on määrännyt ulkoistetun palveluntuottajan käyttämään? Niiden maksuvastuu näyttää monen kunnan ja kuntayhtymän mielestä kuuluvan palveluntuottajalle. Miksi? Siksi, ettei asiasta ole erikseen sovittu.
Argumentti on kestämätön. Koronapandemia on ollut kaikille toimijoille odottamaton ja yllättävä tilanne. Tällainen ns. force majeure antaisi useimpien sopimusten mukaan oikeuden palveluntuottajalle olla tuottamatta koko palvelua. Tällainen olisi ajanut yhteiskunnan täydelliseen kaaokseen. Vastuulliset palveluntuottajat ovat tehneet kaikkensa tuottaakseen palvelua sovitun mukaisesti ja ohjeita noudattaen. Kun ne ovat esittäneet laskun toteutuneista kustannuksista julkisen järjestämisvastuun piirissä olevien asiakkaidensa suojelemiseksi ohjeiden ja määräysten mukaan, monet tilaajat ovat todenneet, että he eivät laskua maksa.
Maksamattomuutta ei voi perustella sillä, että työnantajan velvoitteena on suojata työntekijää (kuten asia onkin), koska näillä suojavälineillä ei ole pyritty suojaamaan työntekijöitä vaan asiakkaita.
Valoa tunnelin päässä?
Edistyksellisimmät toimijat ymmärsivät asian jo keväällä. Helsingin kaupunki totesi ohjekirjeessään 17.4., että palveluntuottajat voivat tietyin ehdoin laskuttaa käyttämistään suojavaruisteista.
Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd.) kertoi asiasta 21.11. Yle TV1:n Ykkösaamussa: ”Olemme joutuneet puuttumaan tähän. Viestini on, että tätä määräystä tai ohjeistusta on noudatettava, Kiuru sanoo.” (5) Tämä lupaus pitäisi vielä lunastaa.
Lähteet:
- https://www.nature.com/articles/s41598-020-72798-7
- https://en.wikipedia.org/wiki/Respirator
- https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162266/STM_2020_21_R.pdf
- https://stm.fi/documents/1271139/21429433/STM+ohje+koronavirustartuntojen+ehkäisy+ympärivuorokautisen+hoidon+ja+huolenpidon+toimintayksiköissä+15.5.2020.pdf/
- https://yle.fi/uutiset/3-11659811
Med Group Oy on Tradeka-Yhtiöt Oy:n 100% omistama täysin kotimainen terveys- ja hoivapalvelutuottaja, joka tunnetaan nimellä ONNI. Kehitämme terveyspalveluiden laatua, vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta. Työllistämme noin 4200 sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijää liikevaihtomme ollessa yli 70 miljoonaa euroa.
