Olet tässä: ONNI blogi / Ensihoito osana terveyspalvelujärjestelmää
Ensihoidon sisältö määritellään terveydenhuoltolain 40§:ssä. Sen mukaan ensihoitoa on äkillisesti sairastuneen tai loukkaantuneen potilaan hoidon tarpeen arviointi ja kiireellinen hoito hoitolaitoksen ulkopuolella sekä potilaan kuljettaminen jatkohoitoon. Ensihoitopalveluun kuuluvat tehtävät välitetään yleensä hätäkeskuksen (112) kautta.
 

Edellä kuvattu määritelmä rajaa sitä, mitä ensihoito voisi ja ehkä pitäisi olla sekä vahvistaa "perinteistä" tapaa asemoida ensihoito; tarve käynnistyy akuutisti, henkilö on yhteydessä hätäkeskukseen, mistä lähetetään (pillit vilkkuen) paikalle ambulanssi, joka aloittaa hoidon ja kuljettaa potilaan jatkohoitoon.

Ihan näin asia ei nytkään oikeasti ole. Sairaan potilaan todennäköisyys päätyä ensihoitopalvelun asiakkaaksi on merkittävästi suurempi kuin terveen henkilön. Merkittävä osa potilaita hoidetaan kotona ilman tarvetta kuljetukseen (näiden kaikkien sairaus on diagnosoitu aiemmin). Lisäksi, valitettavasti yhä enenevässä määrin ensihoitohenkilöstö joutuu toteamaan, että niin hoito kuin kuljetuskin on tarpeeton. Tällaisia X-5 tilanteita on ensihoitotehtävistä noin 25%, Helsingissä jopa 40%.

Kotona tapahtuvan hoidon määrä lisääntynyt

Myös kotona tapahtuvan muun hoidon määrä on viime vuosina lisääntynyt merkittävästi. Hoitoajat sairaaloissa ovat lyhentyneet pitkän aikaa, ja nyt kotona hoidetaan paljon sellaisia sairauksia, jotka aiemmin ovat vaatineet yöpymistä sairaalassa. Kotisairaanhoitoa saavien potilaiden määrä on kasvanut myös väestön ikääntymisen myötä.

Kotihoidolla ja ensihoidolla on siis usein yhteisiä asiakkaita. Tästä syystä ensihoidon voi asemoida linkiksi kokonaisuudessa, jonka toisessa päässä on hoitolaitoksessa tapahtuva hoito ja toisessa kotihoito (ks. kuva). 

 

yksityisen_ensihoidon_asemoituminen

Yksityisen ensihoidon asemoituminen

 

Positioinnilla on paljonkin merkitystä, kun mietitään ensihoidon roolia väestön hyvinvoinnin sekä yhteiskunnallisen palvelun tehokkuuden näkökulmasta. Ainakin Etelä-Karjalassa ja Päijät-Hämeessä ensihoito on organisoitu yhteen kotisairaanhoidon kanssa. Edellä kerrottua vasten tämä näyttäytyy erinomaisen järkevältä. Käsitykseni mukaan tästä on seurannut sekä laadullista että tehokkuudellista hyötyä.

Asialla on merkitystä myös, kun mietitään yksityisen ensihoidon roolia. Kotona tapahtuva (muu kuin ensi)hoito tuotetaan jo nyt merkittävässä määrin yritysten toimesta, ja tämä kehityskulku jatkunee tulevaisuudessa. Julkistenkaan organisaatioiden tuottama kotihoito ei ole viranomaistoimintaa ainakaan siltä osin, että hoitoa antavat henkilöt ovat työsuhteessa (eivät viranhaltijoita).

Mielestäni on hyvinkin luontevaa, että pelastuslaitokset tuottavat kiireellistä ensihoitoa siellä, missä paloasemia on. Pelastustoimen ja ensihoidon välillä on selvä synergistinen yhteys. Toisaalta kääntäen, ei tunnu mielekkäältä miehittää haja-asutusalueiden ensihoitoyksiköitä pelastustoimen henkilökunnalla, jos yhteys muuhun pelastustoimintaan puuttuu. Tällaisessa toiminnassa ja kiireettömässä ensihoidossa sairaanhoitopiirin oman toiminnan ja/tai yksityisen ensihoidon edut ovat kiistattomat, koska ne on mahdollista nivoa osaksi yhteen kotisairaanhoidon kanssa, mitä pelastuslaitokset eivät lain mukaan voi tuottaa.

Lopuksi: tulisi käydä keskustelua siitä, onko oikeudenmukaista ja kohtuullista, että hätäkeskuksen hälyttämästä tehtävästä, mistä valmiudessa oleva ensihoitoyksikkö ei tietenkään voi kieltäytyä, ei joillakin alueilla korvata palveluntuottajalle senttiäkään, jos kuljetus ja hoito osoittautuu tarpeettomaksi (X-5). Näissä tilanteissa voisi miettiä sekä Hätäkeskuslaitoksen että ainakin jossain tilanteissa myös soittajan/potilaan omaa kustannusvastuuta. Tämä olisi tietyllä tavalla analoginen poliklinikan oikeudelle laskuttaa peruuttamattomasta käynnistä.

Tilaa uusimmat blogit suoraan sähköpostiisi!

Haluatko tiedon blogin uusista sisällöistä?
Tilaa uusimmat blogisisällöt suoraan sähköpostiisi! Saat kerran kuukaudessa yhteenvedon uusimmista sisällöistä.